15.9.2006

Syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati jalkapalloseuran puheenjohtajana ja toimitusjohtajana toimineelle A:lle, fysioterapeutti B:lle sekä lääkäri C:lle rangaistusta viidestä petoksesta ja kahdesta petoksen yrityksestä sekä seitsemästä väärennyksestä.

Petoksia koskevan syytteen mukaan A, B ja C olivat yhdessä ja yksissä tuumin, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä, viidellä eri kerralla erehdyttäneet Vahinkovakuutusyhtiö Pohjolaa laatimalla ja toimittamalla yhtiölle vääriä vahinkoilmoituksia jalkapalloseuran pelaajille tapahtuneista tapaturmista, näihin liittyviä lääkärinlausuntoja, laskuja, tutkimus- ja hoitomääräyksiä ja muita asiaan liittyviä asiakirjoja sekä niiden avulla saaneet vakuutusyhtiön suorittamaan korvauksia olemattomista vakuutustapahtumista. Vakuutusyhtiö oli suorittanut perusteettomasti korvauksia A:lle, B:lle ja C:lle yhteensä 20 079,75 markkaa (3 377,17 euroa) ja oli siten kärsinyt tämän suuruisen taloudellisen vahingon.

Petosten yrityksiä koskevan syytteen mukaan A, B ja C olivat yhdessä ja yksissä tuumin, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä, kahdella eri kerralla yrittäneet erehdyttää vakuutusyhtiötä laatimalla ja toimittamalla yhtiölle vääriä vahinkoilmoituksia jalkapalloseuran pelaajille tapahtuneista tapaturmista, näihin liittyviä lääkärinlausuntoja, laskuja, tutkimus- ja hoitomääräyksiä ja muita asiaan liittyviä asiakirjoja sekä niiden avulla yrittäneet saada vakuutusyhtiön suorittamaan korvauksia olemattomista vakuutustapahtumista, tässä kuitenkaan onnistumatta.

Väärennyksiä koskevan syytteen mukaan C oli mainituissa seitsemässä tilaisuudessa valmistanut vääriä asiakirjoja käytettäväksi harhauttavana todisteena laatimalla ja allekirjoittamalla eri pelaajia koskeneet E-lääkärinlausunnot, tutkimus- ja hoitomääräykset sekä selvitykset lääkärin antamasta hoidosta ja tästä peritystä palkkiosta. Hän ei kuitenkaan ollut tutkinut, hoitanut tai nähnyt kyseisiä pelaajia, joille ei todellisuudessa ollut syntynyt asiakirjoihin kirjattuja vammoja eikä myöskään niistä johtuvaa hoidontarvetta.

Käräjäoikeuden tuomio 26.11.2002

Käräjäoikeus totesi C:n kertoneen, että hän oli laatinut syytteessä kerrotut E-lääkärinlausunnot, tutkimus- ja hoitomääräykset sekä selvitykset lääkärin antamista hoidoista ja perityistä palkkioista jonkun B:n hoitolaitoksessa työskennelleen henkilön hänen ajanvarauskirjansa väliin jättämien kirjallisten, pelaajien loukkaantumista koskevien ilmoitusten perusteella. C oli kertonut pelaajien olleen hänelle tuttuja aikaisemmilta hoitokerroilta ja että hän oli olettanut heidän tulevan vastaanotolle vammojen myöhemmässä hoitovaiheessa. Pelaajat eivät kuitenkaan olleet myöhemminkään tulleet C:n vastaanotolle.

C oli tehnyt viidentoista vuoden ajan yhteistyötä B:n kanssa ja heillä oli ollut vastaanottotilat samassa rakennuksessa. B oli huolehtinut C:n potilaiden ajanvarauksista. Sen vuoksi käräjäoikeus katsoi, että C:lla oli ollut perusteltu syy luottaa hyvin tuntemansa B:n fysikaalisessa hoitolaitoksessa hänelle kirjallisesti annettujen, C:n hoidettavana olleita pelaajia koskeneiden pelaajavahinkotietojen oikeellisuuteen.

Käräjäoikeuden mukaan C:n ei ollut näytetty toimineen yhteisymmärryksessä A:n ja B:n kanssa tai hyväksyneen heidän menettelyään. C:n ei ollut näytetty tienneen, että A ja B käyttäisivät hänen laatimiaan asiakirjoja vakuutusyhtiön erehdyttämiseen. C ei myöskään ollut saanut kysymyksessä olleiden lääkärintodistusten laatimisesta merkittävää taloudellista hyötyä.

Käräjäoikeus katsoi, ettei C ollut siten tahallaan laatinut vääränsisältöisiä asiakirjoja tai erehdyttänyt vakuutusyhtiötä suorittamaan korvauksia olemattomista vakuutustapahtumista. Sen vuoksi käräjäoikeus hylkäsi viittä petosta, kahta petoksen yritystä ja seitsemää väärennystä koskevat syytteet C:hon kohdistettuina.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Seija Ovaskainen ja lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.11.2004

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati, että C tuomitaan rangaistukseen syytteen mukaisesti viidestä petoksesta, kahdesta petoksen yrityksestä ja seitsemästä väärennyksestä.

Hovioikeus totesi pääkäsittelyn toimitettuaan A:n ja B:n myöntäneen menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla. Molempien kertoman mukaan lääkärin mukaansaaminen oli ollut välttämätöntä rikosten toteuttamiseksi ja molemmat olivat nimenneet C:n lääkäriksi, joka oli puhuttu mukaan tekoon. B:n ja A:n kertomukset erosivat siltä osin, kumpi oli puhunut C:n kanssa, mutta molempien kertoman mukaan C:n mukaantulosta oli nimenomaisesti sovittu.

B ja C olivat toimineet noin 15 vuotta yhteistyössä B:n hoitolaitoksen yhteydessä. Yhteistyö oli kariutunut vuonna 1999 B:n väärennettyä C:n papereiden päiväyksiä, mutta oli jatkunut taas vuonna 2000. B:n kertomukset olivat muuttuneet esitutkinnassa ja jälleen hovioikeudessa. Arvioidessaan B:n ja A:n kertomusten uskottavuutta hovioikeus päätyi siihen, että asiasta sopiminen C:n kanssa oli jäänyt B:n hoidettavaksi ottaen huomioon B:n ja C:n pitkäaikainen yhteistyö ja muu B:n kertoma tuttavuus. B:n ja A:n kertomuksissa merkityksellisintä oli kuitenkin heidän yhdensuuntaiset kertomuksensa siitä, että asiasta oli nimenomaan sovittu C:n kanssa.

Menettely, jossa potilaiden vammatiedot oli toimitettu C:lle hänen ajanvarauskirjansa välissä, oli pääasiassa riidaton. Vammakuvaukset olivat olleet A:n laatimia ja B oli lisännyt papereihin tiedot hoitolaitoksensa ja annetun hoidon osalta. Epäselväksi oli jäänyt, oliko B tehnyt lisäyksiä käsinkirjoittamalla. Käsinkirjoittamalla tehdyt lisäykset, siltä osin kuin niitä mahdollisesti oli ollut, eivät kuitenkaan olleet itse menettelyn kannalta merkityksellisiä.

C oli myöntänyt laatineensa lääkärinlausunnot potilaita näkemättä tai tutkimatta. Lääkärinlausunnon laatiminen toisen antamien tietojen pohjalta oli sinänsä Lääkäriliiton ohjeiden mukaista. Kirjallisina todisteina olleisiin lääkärinlausuntoihin oli niissä olevan ohjeen mukaan tarkoitus kirjoittaa muun muassa kuvaus potilaan yleisestä terveydentilasta, kuvaus vammasta tai sairaudesta sekä objektiivisista ja subjektiivisista löydöksistä. Tarkasteltaessa C:n lääkärinlausuntoihin kirjoittamia havaintoja ja johtopäätöksiä sai käsityksen, että hän olisi todella itse tutkinut potilaan. Tältä osin lääkärinlausunnot olivat harhaanjohtavia.

Lääkärinlausunnon laskuosaan C oli kirjoittanut veloituksena ensikäynnistä 200 markkaa ja lausunnon laatimisesta 100 markkaa sekä vakuutusyhtiön lääkärille maksettavaksi summaksi yhteensä 300 markkaa. Näin menetellen C oli ollut tietoinen, että jalkapalloseuran pelaajilla oli ollut sairauskulut korvaava vakuutus. Koska lääkärinlausunnoissa tarkoitetut potilaat eivät tosiasiassa olleet olleet vastaanotolla, oli vastaanottokäynnistä tehty veloitus ollut perusteeton. Vastaanottokäyntimaksuja oli vakuutusyhtiön toimesta maksettu C:n tilille. C:n selitys siitä, että potilaan täytettäväksi tarkoitetun kansaneläkelaitokselle osoitettavan korvaushakemuksen täyttäminen olisi toiminut hänen veloituksensa oikeellisuutta kontrolloivana seikkana, ei ollut uskottava. Normaalikäytännön mukaista oli, että lääkäri kirjoittaa vastaanottokäynnistä laskun vasta potilaan tapaamisen yhteydessä eikä etukäteen tilanteessa, jossa potilaan tulosta vastaanotolle ei ollut mitään tietoa tai varmuutta.

Hovioikeus katsoi, että C:n mukanaolo oli ollut välttämätön rikoksen toteuttamisessa. B ja A olivat yhdenmukaisesti kertoneet C:n mukaantulosta. C oli myöntänyt laatineensa syytteessä tarkoitetut asiakirjat. C oli ollut tietoinen vakuutuksen olemassaolosta ja kirjoittanut lausuntoon maksajaksi vakuutusyhtiön. C oli myös vastaanottanut maksuja vakuutusyhtiöltä. C:n menettelystään antama selitys ei ollut uskottava. Asiaa kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus päätyi siihen, että C oli menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla. Hovioikeus tuomitsi C:n viidestä petoksesta, kahdesta petoksen yrityksestä ja seitsemästä väärennyksestä 120 päiväsakon rangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ukko Kiviharju, Tuula Nousiainen (eri mieltä) ja Merja Söderström. Esittelijä Maria Ahlström-Oka.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Nousiainen lausui asiassa olleen riidatonta, että C:lla lääkärinä oli ollut Lääkäriliiton ohjeiden mukaan oikeus kirjoittaa lääkärinlausuntoja tietojen perustuessa toisen terveydenhoitoalan henkilön antamiin tietoihin. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Nousiainen katsoi, että C:lla oli ollut oikeus luottaa B:lta saamiinsa pelaajia koskeviin tietoihin.

B ja A olivat kumpikin kiistäneet keskustelleensa asiasta C:n kanssa. C oli kiistänyt olleensa tietoinen seuran taloudellisista vaikeuksista tai B:n saatavista seuralta. Tätä kertomusta tuki myös B:n kertomus. C:n ei ollut näytetty toimineen asiassa, B:n ja A:n sovittua keskenään vakuutusyhtiön erehdyttämisestä, millään tavoin toisin kuin aikaisemminkin. Hän oli uskonut kirjoittavansa oikeansisältöisiä lausuntoja ja potilaiden tulevan myöhemmin hänen vastaanotolleen. Hänen ei myöskään ollut näytetty olleen tietoinen siitä, että keskeneräiset paperit toimitettiin eteenpäin vakuutusyhtiölle.

Hovioikeuden pääkäsittelyssä ei ollut tullut esiin sellaista uutta selvitystä, joka osoittaisi, että C olisi B:n tai A:n kanssa sopinut vakuutusyhtiön erehdyttämisestä. Sen sijaan näyttöä oli siitä, että B ja A olivat keskenään sopineet vakuutusyhtiön erehdyttämistä, mutta C:lla ei ollut ollut tästä mitään tietoa.

C:n voitiin katsoa menetelleen moitittavasti siinä, ettei hän ollut huolehtinut siitä, että potilaat, joista hän oli lääkärinlausuntoja kirjoittanut, todella saapuisivat hänen vastaanotolleen. C:n ei kuitenkaan ollut tästä laiminlyönnistä huolimatta näytetty rikoslain 33 luvun 1 §:n ja 36 luvun 1 §:n edellyttämin tavoin tahallaan, yhdessä ja yksissä tuumin B:n ja A:n kanssa, erehdyttäneen tai yrittäneen erehdyttää vakuutusyhtiötä tai valmistaneen vääriä asiakirjoja käytettäväksi harhautettavana todisteena.

Näillä ja käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Nousiainen katsoi, ettei syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen ollut.

Perustelut

1. Rikoslain 33 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan väärennyksestä on tuomittava se, joka valmistaa väärän asiakirjan tai muun todistuskappaleen tai väärentää sellaisen käytettäväksi harhauttavana todisteena. Mainitun 6 §:n 2 momentin mukaan todistuskappale on väärä, jos se todisteena käytettäessä on omiaan antamaan erehdyttävän kuvan alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä.

2. C on hovioikeuden tuomiossa selostetulla tavalla laatinut ja omalla nimellään allekirjoittanut lääkärinlausuntoja ja hoitomääräyksiä, joissa olevat tiedot eivät ole pitäneet paikkaansa.

3. C:n allekirjoittamat lääkärinlausunnot ovat olleet sisällöltään totuudenvastaisia, mutta ne eivät ole olleet omiaan antamaan erehdyttävää kuvaa alkuperästään tai antajansa henkilöllisyydestä. Syytteessä kuvattu ja hovioikeuden C:n syyksi lukema menettely ei sen vuoksi täytä väärennysrikoksen tunnusmerkistöä eikä C siten ole syyllistynyt väärennyksiin.

C:n osallisuus petoksiin ja petoksen yrityksiin (syytekohdat 1 ja 2)

4. Korkeimmassa oikeudessa on C:n valituksen perusteella kysymys myös siitä, onko C osallistunut tekijäkumppanina tai ainakin avunantajana niihin viiteen petokseen tai kahteen petoksen yritykseen, joihin A:n ja B:n on lainvoimaisesti todettu syyllistyneen.

5. C, A ja B ovat Korkeimmassa oikeudessa toimitetussa suullisessa käsittelyssä kertoneet pääosin samoin kuin alempien oikeuksien ratkaisuihin on kirjattu. A:n ja B:n yhtäpitävistä kertomuksista on käynyt ilmi, että B oli A:n ehdotuksesta hyväksynyt menettelyn, jolla syytteessä kuvatulla tavalla perusteettomia vakuutuskorvauksia hakemalla oli maksettu Fysanna Consulting Oy:n saatavia Atlantis FC Oy:ltä. A tai B eivät lausumansa mukaan kumpikaan olleet kertoneet järjestelyn tarkoituksesta tai toteuttamistavasta C:lle, vaikka he olivat ymmärtäneet, että suunniteltu järjestely oli edellyttänyt myös lääkäriltä saatavien lääkärinlausuntojen ja tutkimus- ja hoitomääräysten toimittamista vakuutusyhtiölle.

6. C on Korkeimmassa oikeudessakin kiistänyt tienneensä mitään antamiensa lääkärinlausuntojen ja tutkimus- ja hoitomääräysten käyttämisestä vakuutusyhtiön erehdyttämisessä. Hän oli laatinut mainitut lausunnot ja määräykset B:n pyynnöstä olettaen B:n fysioterapeuttina tutkineen potilaat. C oli kertomansa mukaan saanut lääkärinlausuntoihin kirjoittamansa kuvaukset vammoista hoitolaitoksen ajanvarauskirjan väliin pannuista käsin kirjoitetuista paperilapuista tai tietokonetulosteista. Hänen olettamansa mukaan A oli kirjoittanut niihin ensin esitiedot vammojen aiheutumisesta ja B oli sitten täydentänyt tietoja tarkemmilla kuvauksilla vammoista ja niiden oireista.

7. B puolestaan on kertonut, ettei hän ollut tehnyt mitään lisäyksiä C:lle ajanvarauskirjan välissä toimitettuihin A:n kirjoittamiin esitietoihin vammoista. Tältä osin C:n ja B:n kertomukset poikkeavat toisistaan.

8. Edellä selostetuista kertomuksista ei Korkeimman oikeuden arvion mukaan voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että A tai B olisivat sopineet C:n kanssa tämän osallistumisesta vakuutusyhtiön erehdyttämiseen. Epäselväksi on jäänyt, onko C lääkärinlausuntoja kirjoittaessaan saanut vammakuvauksia koskevia tietoja myös B:lta vai onko hän itse keksinyt lausuntoihin kirjoittamansa tiedot vammojen tutkimisesta ja niiden oireista. Tällä perusteella ja ottaen huomioon B:n oman aseman näissä tapahtumissa Korkein oikeus katsoo, että C:n antamien, sinänsä paikkansa pitämättömien lääkärinlausuntojenkaan perusteella ei ole riittävällä varmuudella osoitettu, että C olisi tekijänä tai avunantajana osallistunut A:n ja B:n syyksi luettuihin rikoksiin.

C:n oman menettelyn arviointi

9. Asiassa on syytteessä esitetyn teonkuvauksen perusteella vielä arvioitava, onko C, hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, totuudenvastaisia lääkärinlausuntoja, laskuja ja tutkimus- ja hoitomääräyksiä antamalla erehdyttänyt tai yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä suorittamaan hänelle itselleen perusteettomia korvauksia vastaanottokäynneistä, joita todellisuudessa ei ollut tapahtunut.

10. C:n allekirjoittamista lääkärinlausunnoista ja hoitomääräyksistä ei ilmene, että ne eivät ole perustuneet hänen itsensä tekemiin tutkimuksiin. C on myös merkinnyt lääkärinlausuntoihin sekä lääkärin antamasta hoidosta ja perityistä palkkioista antamiinsa selvityksiin ja samassa yhteydessä täyttämiinsä tilisiirtotositteisiin veloituksia vastaanottokäynneistä, joita todellisuudessa ei ollut tapahtunut. Vakuutusyhtiö on maksanut C:n omistaman osakeyhtiön tilille korvauksia näistä toteutumatta jääneistä vastaanottokäynneistä. C on sittemmin palauttanut perusteettomat korvaukset vakuutusyhtiölle.

11. C on selittänyt menettelyään, paitsi 6 kohdassa mainitulla olettamuksellaan B:n urheiluvammojen fysioterapeuttina tekemästä potilaiden kliinisestä tutkimuksesta, myös olettamallaan siitä, että asianomaiset potilaat olisivat joka tapauksessa myöhemmin tulleet hänen vastaanotolleen, josta perittävä korvaus oli jo etukäteen merkitty lääkärinlausuntoon ja selvitykseen perityistä palkkioista. Lisäksi C on kertonut uskoneensa, ettei vakuutusyhtiö maksaisi hänelle korvausta vastaanottokäynneistä ilman potilaiden erikseen allekirjoittamia korvaushakemuksia.

12. C:n kohdassa 10 kuvattu menettely on ollut moitittavaa. C:n lausumasta ilmenevä menettely, että kaikki potilasasiakirjat oli laadittu kerralla ja laskutus oli tapahtunut vasta, kun kaikki hoidot oli potilaalle annettu, on kuitenkin myös B:n mukaan ollut hoitolaitoksen normaalikäytännön mukainen. Asiassa ei ole ilmennyt C:n tienneen, että hoitolaitos tulisi tässä tapauksessa laskuttamaan vakuutusyhtiötä ennen kuin hän on itse suorittanut pelaajien lopputarkastukset. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että C olisi 10 kohdassa kerrotulla menettelyllään syyllistynyt petokseen tai sen yritykseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan.

Syytteet viidestä petoksesta (3.8.2001 - 11.12.2001), kahdesta petoksen yrityksestä (6.9.2001 - 21.12.2001) ja seitsemästä väärennyksestä (3.8.2001 - 21.12.2001) hylätään.

C vapautetaan rangaistuksesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki ja Hannu Rajalahti. Esittelijä vanhempi oikeussihteeri Jarmo Hirvonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lehtimaja: Väärennyksiä koskevan rangaistusvaatimuksen hylkäämisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Myös muilta osin katson, kuten enemmistö (kohdat 4 - 8), jääneen näyttämättä, että C:lla olisi ollut tietoa siitä, ettei vakuutusyhtiölle tehtyjen vahinkoilmoitusten tarkoittamia loukkaantumisia ollut lainkaan tapahtunut.

Vaikka syyttäjä onkin katsonut C:n kaikilta osin toimineen yhteisymmärryksessä A:n ja B:n kanssa, hän on samalla vaatinut nimenomaan C:lle rangaistusta siitä, että tämä oli, hankkiakseen itselleen oikeudetonta taloudellista hyötyä, puheena olevissa seitsemässä lääkärinlausunnossa totuudenvastaisesti merkinnyt itsensä potilaiden hoitavaksi lääkäriksi ja ilmoittanut suorittaneensa näille kliinisen tutkimuksen, jota hän ei todellisuudessa ollut suorittanut, sekä siten viidellä eri kerralla erehdyttänyt ja kahdella eri kerralla yrittänyt erehdyttää vakuutusyhtiötä suorittamaan hänen omistamalleen osakeyhtiölle korvauksia sellaisista vastaanottokäynneistä, joita ei ollut todellisuudessa tapahtunut. Suoritettujen korvausten perusteella vakuutusyhtiölle on aiheutunut yhteensä 278 euron määräinen taloudellinen vahinko.

On riidatonta, että C on laatinut syytteessä kerrotut totuudenvastaiset asiakirjat ja toimituttanut ne vakuutusyhtiölle ja että vakuutusyhtiö on näiden asiakirjojen perusteella erehtynyt suorittamaan hänen omistamalleen yhtiölle perusteettomia korvauksia. C on kuitenkin kiistänyt, että hänellä olisi ollut tarkoitus menettelyllään hankkia itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä.

C on korostanut, että hän oli lääkärintodistuksia kirjoittaessaan uskonut fysioterapeutin suorittaneen potilaille lääkärintodistuksissa selostetut kliiniset tutkimukset ja tehneen niissä kerrotut havainnot. C on väittänyt omalta osaltaan toimineensa alalla vallitsevan hyväksytyn käytännön mukaisesti ja olettaneensa asianomaisten potilaiden joka tapauksessa jälkikäteen saapuvan hänen vastaanotolleen. Kertomansa mukaan hän ei ollut kuitenkaan tullut havainneeksi sitä, että puheena olevissa tapauksissa potilaiksi ilmoitetut henkilöt eivät olleet koskaan tulleet hänen vastaanotolleen, vaikka vakuutusyhtiö olikin suorittanut hänelle potilaiden tutkimuksista vaaditut korvaukset. C on kertonut uskoneensa, ettei vakuutusyhtiö missään tapauksessa maksaisi hänelle korvauksia ilman potilaiden erikseen allekirjoittamia korvaushakemuksia.

On mahdollista, että C:n menettely on vastannut puheena olevassa hoitolaitoksessa noudatettua normaalikäytäntöä, mutta pidän epäuskottavana hänen väitettään siitä, että menettely vastaisi alalla vallitsevaa hyväksyttyä käytäntöä. Vaikka lääkärintodistus perustuisikin muiden kuin lääkärin itsensä tekemiin tutkimuksiin, lainmukaisena ja hyväksyttävänä ei voida pitää sitä, että lääkäri laskuttaa tutkimuksista, joita hän ei ole tehnyt. Kokeneena lääkärinä C:n on täytynyt ymmärtää tämä. Se, että hän on omakätisesti laatinut pankkisiirtolomakkeet palkkioiden maksamista varten ja merkinnyt niihin valmiiksi myös maksujen eräpäivät sekä sallinut näiden lomakkeiden toimittamisen vakuutusyhtiölle, viittaa siihen, että hän on joka tapauksessa tarkoittanut laskuttaa tekemättömistä tutkimuksista ennen kuin hän oli edes nähnyt tutkittavia potilaita. Syytettä tukee myös se, ettei C ollut palauttanut hänelle perusteettomasti suoritettuja korvauksia ennen kuin hän oli saanut tiedon häneen kohdistuvasta rikosepäilystä.

Katson selvitetyksi, että C on edellä kerrotuin tavoin syyllistynyt syytteessä selostettuun rikolliseen menettelyyn siltä osin kuin kysymys on ollut palkkioiden laskuttamisesta sellaisista vastaanottokäynneistä, joita ei ollut todellisuudessa tapahtunut. Näitä tekoja pidän yhtenä petosrikoksena.

Sen vuoksi ja ottaen huomioon, että C on jo korvannut vakuutusyhtiölle aiheuttamansa vahingon, tuomitsen C:n hovioikeuden hänen syykseen lukemien rikosten asemesta hänen viakseen jäävästä petoksesta (tekoaika 3.8.2001 - 21.12.2001) kahteenkymmeneen 42 euron määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa yhteensä 840 euroa.